On Wednesday, January 23, 1980 my Hubby and I got married.
We were wed in snowy, wet, cold weather in registry office in Helsinki.
The mayor used very old fashioned marriage formula,
which caused a little problem:
I couldn't promise to obey my future husband.
- even though we all could see,
he wasn't pleased.
But we promised to love and take care in ups and downs
until death will take us apart.
My Hubby was 21.
I was 17 -and heavily pregnant.
Still I had something new (my dress),
something old (my shoes)
something borrowed (my mother's bracelet)
something blue (my dress).
During these years we have had happiness,
we have had sorrow,
we seen bad and poor days,
we have seen good days with less worries.
We have laughed,
we have shouted,
we have cried.
We have grown.
Together.
35 years.
If we are lucky,
we will get an other 35 years together.
Onneksi olkoon !
ReplyDelete35 vuotta on kunnioitettava aika ja nyt kun näin kuvasi, niin en epäile yhtään etteikö toiset 35 tule täyteen. Ihmisen täytyy nimittäin olla hullu jos päästää käsistään noin kauniin ilmestyksen. Oikeesti.
Kiitos, Paimen, kauniista sanoista. Mutta tiedäthän sinä, että kauneus on katoavaista... :-DDDD
DeleteKauneus ei katoa mihinkään ja sitäpaitsi sun silmistä näkee että sulla on erittäin kaunis sielu. Hyvä sellainen, kyllä sä tiedät :)
DeleteTiedätkö, Hectorin Hän on mun nainen on mielestäni yksi kauneimmista rakkauslauluista, joita tiedän - mutta epäilen, että tuo toinen puolisko voi lauleskella myös "Hän enkeli on, mutta myönnettäköön,
DeleteOlen törmännyt myös s----naan"....
Happy Anniversary! And I wish another 35 years for you, too. :D
ReplyDelete